Текст (слова) песни: Horna - Talventuoja

Kristus kuuluu historiaan,
ei nykyaikaan, -paikkaan,
tänne Pohjolaan,
kristittyjen hautaan,
julmaan, ajattomaan.

Istuin rannan tuntumassa
yön sineen hukkuen,
kalmankalpeassa loisteessa,
yhä ajatukseni kuolemaa tutkien.

Takanani vanhan tammen oksa narahtaa,
yötuulen sylkiessä sen painoa surkeaa.
Ja päästä tuntien aamunkoitto kavahtaa
hirteen vedetyn kristityn kuolemaa.
Kylmyys odotti nälkäänsä,
saaden hetken hurmion.

Ihmislihan kuolonkankeus
toi sen luokse nautinnon,
riistäessään, raataessaan
elämän ulos ihmisestä...
Ryöstäessään, raiskatessaan
vei liekin, toivon elämästä.

Talven myötä tuon uuden kylmyyden
joka vihaa ja vainoaa.
Kylmyys perinnöstä Helvetin,
joka raivaa ja raivoaa.
Suunnattoman inhon uumenista,
nousee Pimeys julmuuteen.
Silti odotin aamun saapumista
ja syljin heidän kasvoilleen.
Другие песни Horna:

Avaus/Kun Lyцmme Jumalan Kodin Liekkeihin
Black Metal Sodomy
Haudanusva
Hautajaisyц
Hiidentorni Huokui Usvansa
Honen Synkke Myrskynse
Hornanveki
Ikuisesti, Kalpeina Kuoleman Muistoina
Imperial Devastation
Kirous Ja Malja
Kuilunhenki
Kun Synkkд Ikuisuus Avautuu
Kuoleva Lupaus
Musta Temppeli
Noidanloitsu
Risti Ja Ruoska
Rynnakkoeoen!
Saastainen Kaste
Sanoista... Pimeyteen
Sinulle, Meteneve Jehova
Skaldiriimu
Sudentaival
Synkдn Muiston Ддreellд
Talventuoja
Tappakaa Kristus!
Vala Pedolle
Vihan Tie
Vihasta Ja Arvista
Цrkkivuorilta